Perimätiedon mukaan nimensä Kopsan kylä on saanut matkalaisten etappipaikalleen unohtamasta suola-astiasta, kopsasta. Kylän kautta kulki aikoinaan matkustavaisia sisämaasta mm. kirkkoon Salon kirkkopitäjään ja satamaan Raaheen.
Sata vuotta sitten Jumala lähetti ensimmäisen baptistin Kopsan kylälle. Pidettiin kokouksia ja syntyi herätys.Vuosina 1915-20 hengellinen toiminta oli voimakasta. Tuolloin mainitaan olleen suurin herätys mitä kylä on koskaan kokenut, myös vastustusta koettiin, niin kuin tapaa olla Jumalan tuulien puhaltaessa.
Jälleen 30 – luvulla alkoivat Jumalan tuulet puhaltaa Kopsassa hiljaisemman kauden jälkeen. Vuonna 1933 mainitaan olleen erityinen lastenherätys. Uudenvuodenaaton rukouskokouksessa v. 1935 kerrotaan olleen koolla n. 15 uskovaa, jotka miltei kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä. Siitä lähti liikkeelle kylällä helluntaiherätyksen toiminta.
Vuonna 1936 ostivat Kopsan vapaat uskovat, joiksi he itseään kutsuivat, itselleen kokoontumispaikaksi muutamia huoneita rakennuksesta, joka sijaitsi tuohon aikaan samalla paikalla kuin on nykyinenkin rukoushuone. Hengellisiä kokouksia pidettiin kolmesti viikossa. Tilaisuuksissa oli mukana baptisteja, vapaakirkollisia sekä helluntailaisia.
Vuodesta 1945 alkaen alettiin pitää kesäjuhlia, joissa kävi sanankuulijoita Oulaisista, Pulkkilasta, Pyhäjoelta, Kalajoelta, Raahesta ja jopa Kälviältä saakka. Evankelioimistilaisuuksia järjestettiin myös mahdollisuuksien mukaan ympäri vuoden. Puhujiksi eri tilaisuuksissa ja kesäjuhlilla mainitaan muistiinpanoissa mm. ”Maija Pelttari, evankelistat Mörsky ja Vaclin, veli Kukkula, Tyyne Hyysalo Indiasta, lehtori Pohjakallio, Pynnönen, Hyny, Hautakangas, veli Kuosmanen, nuori veli Rautio ja evankelista Antturi” ja monta muuta.
Sotien jälkeen koettiin jälleen Kopsassa erityinen herätyksen aika. Sanassa palvelivat evankelistat Nikkinen ja Särkkä. Tilaisuuksia kerrotaan pidetyn kuusikin viikkoa lähes joka ilta rukoushuoneen ollessa tungokseen saakka täynnä.
Vuonna 1947 perustettiin rukoushuoneyhdistys Betania, jonka nimissä käytännön asioita alettiin hoitaa ja kyseisen yhdistyksen nimissä toimitaan edelleen. Vuonna 1966 yhdistys osti rakennuksesta, jossa rukoushuone oli, vielä loputkin huoneet. Näin rakennus tuli kokonaan rukoushuoneyhdistyksen omaisuudeksi ja käyttöön. Tontti saatiin lahjoituksena yhdistyksen omistukseen.
Vuosikertomuksissa, aikaväliltä 1955 – 1961, kirjoitetaan toiminnan olleen elävää. Kokouksia pyrittiin pitämään kaksi kertaa viikossa. Toisessa niistä keskityttiin rukoukseen ja toisessa tutkittiin rukouksen lisäksi Jumalan sanaa yhdessä. Joulunaikaan vietettiin yhdessä ns. perhejoulua rukoushuoneella ja uudenvuodenkin ottivat Kopsan uskovat yhdessä vastaan. Usein vierailtiin katsomassa sairaita ja vanhuksia. Pidettiin pyhäkoulua lapsille ja 1959 oli järjestetty kolmipäiväinen lastenleiri Möykkylänjärvellä, opettajaksi mainitaan ”lasten täti Raatikainen”. Vuonna 1954 tulivat sisaret Saara Pynnönen ja Eila Tiittanen asumaan rukoushuoneen yhteydessä olleeseen asuntoon ja he tekivät evankeliumin työtä kylällä ja kauempanakin.
Loppupuoli 60- luvusta ja 70-luku olivat Kopsan rukoushuoneen hiljaiset vuosikymmenet, rakennuskin pääsi rapistumaan. Kunnes taas v. 1981 Jumalan tuulet alkoivat puhaltaa herättäen ihmisiä synnintuntoon, Jumala antoi jälleen herätyksenajan ja moni ihminen pelastui. Alettiin pitää kotikokouksia. Syntyi ajatus rukoushuoneen kunnostamisesta kokoontumispaikaksi uskoville ja ajatus myös toteutettiin. Vuonna 1988 rukoushuone remontoitiin. Alettiin taas kokoontua omalla rukoushuoneella.
Nykyisin rukoushuoneella kokoonnutaan rukoustilaisuuteen maanantai-iltaisin. Pieni uskollinen joukko kokoontuu rukouksin kantamaan ihmisiä ja asioita, läheltä ja kaukaa, armollisen Jumalan eteen. Kesäisin Kopsassa järjestetään telttakokoussarja, joka jatkaa vanhaa vuonna 1945 syntynyttä kesäjuhlaperinnettä. Satunnaisesti järjestetään myös muita tapahtumia, kuten evankelioimistilaisuuksia sekä musiikki- tai Israel-iltoja.
